Pekola on kokeellisen matalan lämpötilan fysiikan tutkija ja kuuluu alansa ehdottomaan kansainväliseen huippuun. Hänen tutkimuksensa käsittelee nanorakenteiden termodynamiikkaa ja nanorakenteiden lämmönsiirto-ominaisuuksia.

Jo uransa alkuvuosina hän keksi suprajohtaviin liitoksiin perustuvan lämpötilasensorin (Physical Review Letters 73, 2903 (1994)). Viime vuosina hän kokeellisesti osoittanut, että niin sanottua Maxwellin demonia voi käyttää informaatio-perustaiseen nanomittakaavan jäähdytykseen (Physical Review Letters 115, 260602 (2015)). Kolmas esimerkki läpimurtotuloksesta on fotoneihin perustuvan yhden moodin lämmönjohtumisen osoittava koe (Nature 444, 187 (2014)).

Pekola on ollut akatemiaprofessori vuosina 2000–2005 ja 2014–2018. Hän on väitellyt Teknillisen korkeakoulun Kylmälaboratoriosta ja oli fysiikan professori Jyväskylän yliopistossa 1990-luvulla. Jyväskylässä hänen osuutensa Nanotiedekeskuksen perustamisessa oli keskeinen. 2000-luvun alussa hän siirtyi takaisin Teknilliseen korkeakouluun. Nykyisin Pekola johtaa kansallista kvanttiteknologian QTF-huippuyksikköä ja hän on ollut myös käynnistämässä InstituteQ:ta, joka koordinoi suomalaista kvanttiteknologian tutkimusta ja opetusta.

Hänen merkityksensä suomalaisen kvanttiteknologian edistämisessä ovat siis merkittäviä ja uraauurtavia, eikä Suomen nykyistä kansainvälistä asemaa kvanttiteknologian alalla olisi saavutettu ilman Pekolan pitkäjänteistä työtä.

Jouko Väänänen (s. 1950) väitteli v. 1977 Manchesterissä. Hänet nimitettiin v. 1983 matematiikan apulaisprofessoriksi Helsingin yliopiston matematiikan laitokselle ja täydeksi professoriksi v. 1999 missä virassa hän toimi eläköitymiseensä v. 2018 saakka. Tällä hetkellä Väänänen jatkaa laitoksella tutkimusjohtajana.

Väänäsen tutkimus on kohdistunut joukko-opin ja logiikan useisiin osa-alueisiin. Hän on saavuttanut työssään huomattavia tuloksia malliteorian, joukko-opin ja laajemmassa mielessä matematiikan perusteisiin liittyvissä kysymyksissä. MathSciNet -tietokannassa Väänäsellä on listattuna 128 julkaisua ja 830 sitaatiota. Viimeisten vuosien aikana yksi Väänäsen tärkeimmistä tutkimusaiheista on ollut riippuvuuslogiikka, jonka teoriaa hän on kehittänyt merkittävällä tavalla ja julkaissut aiheesta suositun monografian. Vuonna 2021 Väänäselle myönettiinkin ERC advanced grant riippuvuuslogiikan tutkimukseen ja sen sovellukseen mm. tiimisemantiikkaan, kvanttilogiikkaan ja joukko-oppiin. Väänänen on logiikan kansainvälisen yhteisön ja sen järjestöjen aktiivinen jäsen, ja hän on puhunut lukuisissa alan merkittävissä konferensseissa.

Suomessa Väänänen on tehnyt uraauurtavaa työtä tutkimusalojensa kehittämiseksi sekä Helsingin yliopistossa ja maanlaajuisesti, ja hänen panoksensa on ollut keskeinen nykyisten suomalaisten logiikan ja joukko-opin aktiivisten tutkimusryhmien synnyssä. Väänäsellä on 20 väitöskirjaoppilasta, joista monet toimivat tällä hetkellä professoreina.

Magnus Ehrnroothin säätiön matematiikan palkinto 20 000 €